ARVOISTA JA ARVOSTUKSISTA

Olen pohtinut sitä, mitä tapahtuu kun ehdokas valitaan joko kunnanvaltuustoon tai eduskuntaan. Miksi tuntuu siltä, kuin liian moni ehdokas unohtaisi liian pian minkä asioiden puolesta hän lupasi työskennellä. Oman edun tavoittelusta ja oman aseman pönkittämisestä tuleekin pääasia. Kun ei liiaksi asetu poikkiteloin ja noudattaa kiltisti ryhmäkuria, minimoi sen riskin, että joku voisi omasta itsenäisestä ajattelusta tykätä kyttyrää. Liberaalisen ajattelun yksi tavoite on yksilön itsenäisen ajattelun ja myöskin sen mukaan toimimisen salliminen. Tietenkin tärkeissä kysymyksissä tarvitaan myös  kykyä tehdä kompromisseja, mutta kuitenkin niin, ettei jäsenten tarvitse luopua omista periaatteistaan. Valta on vaikea asia, yhtäkkiä sitä voi luulla olevansa "tavallisen kansan" yläpuolella, vaikka ihminen on sama kuin ennen edustajuutta. Kysymys on moraalista, siitä minkä  tuntee ja tietää olevan oikein ja kohtuullista ja minkä väärin, ja ennenkaikkea tinkimättömyydestä oman omantuntonsa kohdalla. On toimittava sen mukaan, minkä itse tietää olevan oikein. Omassa henkilökohtaisessa arvomaailmassa päällimmäisiä asioita ovat mm.:

 

Perhe ja lapset

Perhe voi olla perusmalli ydinperhe tai yksinhuoltaja- tai muu. Lasten hyvinvoinnin tulisi olla ensisijainen tavoite yhteiskunnassa. Lapsissa on tulevaisuus. Nykyisin on liian monta esimerkkiä tapauksista, jolloin tämä tavoite ei toteudu. Perhe on se yksikkö, jossa lapsi kasvaa ja kasvatetaan, ja siksi perheitä tulisi tukea. Ei kuitenkaan suoralla rahallisella tuella, vaan esimerkiksi verohelpotuksin. Demareiden jakopolitiikka nk. hyvinvointiyhteiskunnan nimissä mekitsee sitä, että ensin perheet maksavat ylisuuria veroja, ja sen jälkeen niille palautetaan takaisin omia rahojaan asumistuen ja lapsilisien muodossa. Tällainen politiikka lisää byrokratiaa ja merkitsee sitä, että julkinen valta päättää, miten sinun rahojasi käytetään sinun parhaaksi.

Rehellisyys - asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä.

Tämä  pätee kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä, niin myös ja ennenkaikkea politiikassa.

Raha yksin ei tee onnelliseksi

Taloudellinen hyvinvointi on yliarvostettu tekijä, ihmisen mielenrauha on arvokkain asia kaikista. Asiat, jotka edistävät henkistä tasapainoa, esimerkiksi hyvät ihmissuhteet, liikunta, maaseudun rauha, puhdas luonto, meri, mahdollisuus toteuttaa omia kykyjään, raittiit elämäntavat jne. ovat tärkeitä.

Vahvempien tulee auttaa heikompia

Tämän tulee perustua rehellisyyteen, eli on väärin käyttää  hyväksi toisten auttamiskykyä. Kunkin on annettava oma panoksensa mahdollisuuksien mukaan. Kaikki työ on arvokasta, mutta on hyväksyttävä se, että  kaikki työ ei ole samanarvoista rahassa mitattuna. Tasa-arvoa työmarkkinoilla mm. koulutuksen ja palkkapussin suuruuden välillä eri ryhmien välillä tulisi parantaa. Mihin perustuu esimerkiksi se, että naiset saavat samoista töistä  20% pienempää  palkkaa kuin miehet?

Inhimillisyys ennen kaikkea

Puhutaan mitä tahansa tietoyhteiskunnasta, ihminen ei juuri ole muuttunut. Ihminen on aina tärkein, mutta ei millä keinolla tahansa, ei esimerkiksi luonnon kustannuksella. Mitä hienompia teknisiä saavutuksia on ympärillämme, sitä  tärkeämpää on perehtyä siihen, mitä on ollut ennen, vaikkapa lukemalla kirjallisuutta tai kuuntelemalla, mitä vanhemmilla sukupolvilla on sanottavana. Esimerkiksi sotaveteraanit alkavat olla vähissä, ja ilman heitä emme olisi saavuttaneet sitä, mitä  me pidämme nykyisin itsestäänselvänä.